On hyvä kysymys, millaiselle alttarille uhraamme ihmissuhteemme. Yleensä se on kai työ, opiskelu, harrastukset tai raha. Vaikka myönnettäisiinkin, että vaatimaton elämä tehden yksinkertaista työtä ja jossa olisi aikaa Jumalasuhteen ja ihmissuhteiden hoitoon olisikin hyväksi, niin nykyisen elämän muuttaminen sellaiseksi nähdään hankalaksi. Meille on muodostunut tietty mukavuustaso elämään mistä ei haluttaisi luopua. Pankkilainan takaisinmaksu asettaa omat vaatimuksensa. Hankalaahan se olisi elää ilman autoa tai asua ahtaammin, vaikka se voisikin tuoda työn lähemmäksi kotia ja antaa enemmän aikaa läheisille.
Itselläni on aivan liian vähän aikaa muille ja syy siihen on vain minussa.
Mitä jos Jumala sanoisi meille jonain päivänä: Nouse ja lähde esim. Afrikkaan. Ei sitten millään viitsisi nousta kotisohvalta. Eikö kukaan muu voisi lähteä? Kaikki lainat yms. hoidettavana. Miten siellä eläisi ja missä asuisi? Ja minun kaikki läheisenikin ovat täällä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti