Jumalan varaan

Syntisyys ja uskovaisuus ei äkkiseltään tunnu kuuluvan yhteen. Kuitenkin näin se vain menee. Minä esimerkiksi olen syntinen uskovainen enkä tuosta syntisyydestä pääse eroon. Yksi ihminen on elänyt synnittömän elämän ja se on ollut Jeesus.

Ajattelen, että minulle on annettu elinikä aikaa tulla uskoon ja olen nyt uskossa. Mutta entä sitten? On tietysti hyvä, että elämääni on tullut rauha ja että rakastan elämää ja että se myös varmaan heijastuu ympäristöön jonkinasteisena positiivisuutena, elämän janona joka vetää puoleensa myös muita. Kuitenkin jokin odottaa. Mikä?

Koen, että uskomisessani on uskoontulon jälkeen myös toinen vaihe. Se on evankeliumin vieminen eteen päin. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa heittäytymistä Jumalan varaan niin, että toisessa kädessä ei ole enää liekaa takaisin maailman sykkeeseen. Se tarkoittaa Jumalan tottelemista ja nöyryyttä lähteä minne Hän näyttää tien.

Jumala on käyttänyt teoissaan heikkoja. Liian heikkoa ihmistä ei ole.