Keväällä luonto herää. Kukat kurottuvat kohti taivasta. Näyttää kuin niiden ainoa tehtävä olisi ylistää Jumalaa. Niin varmasti myös ensimmäiset 2 ihmistä kurottivat kätensä häpeilemättä kohti taivasta ja ylistivät.
"Herra Jumala sanoi ihmiselle: 'Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.'"
1. Moos 2:16-17
Sitten käärme sanoi Paratiisissa hyvän ja pahan tiedon puun hedelmien syömisestä petollisesti:
" 'Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.'
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen."
1. Moos 3:4-7
Ja ihminen ei ollut enää kuin kedon kukka, ylistämässä kädet ylhäällä häpeilemättä... vaan ihminen meni piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti