Kun mikään ei riitä

Johanneksen ilmestyksessä on kohta joka jotenkin erityisesti saa minut ajattelemaan tätä aikaamme ja sitä miten ihminen sortuu ruokkimaan himojaan: mikään ei ole riittävästi eikä mistään saa riittävää tyydytystä.

"Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut autiomaahan. Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: 'suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti'. Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni."
Ilm.17:3-6

Näistä jakeista huokuu tämän maailman petollisuus. Se ydin johon vain Jeesus Kristus antaa suojan. Rukous uskossa antaa voiman, on vastassa sitten mikä tahansa. Ja lopulta uskova pääsee perille Elämään.