Näky ja jae

Näin seuraavan näyn:
Näin loistavan, säteilevän, valoa hohkavan kultaisen todella paksun ketjun (n. 20 cm paksu) . Toinen pää ketjusta oli minussa kiinni vaikka en liitosta nähnytkään. Se oli kiinni ikään kuin puolen metrin päässä. Toinen pää nousi Taivaan kirkkauteen. Koin vahvasti, että heikkoudessani tämä sidos pitää.

Sitten luin jakeen:
"Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen."
Hebr.6:18-19

Jotenkin tuo kolahti. Koin, että tuossa toisessa päässä näkyni ketjua on ankkuri.

Minä en tiedä miten näkyihin tulisi suhtautua, koska asia on minulle uusi. Olen kuitenkin rukoillut niitä. Jos Jumala antaa näyn, niin en kai voi piilottaa sitä. Kiitos ja kunnia Jumalalle. Sama pätee uskoa ylipäätä. Jos riemun saa sydämeensä, niin mitä se ikään kuin hyödyttää nautiskella siitä yksin piilossaan. Toisaalta itse koen olevani sillä lailla tavattoman tavallinen ihminen, että uskoa ei varmaan näe ulos. Tai en tiedä. Kuitenkaan en tuputa uskoani kenellekään enkä juokse megafoni kädessä torilla (vaikka ehkä todellakin pitäisi...)