Oma järkeily

Jos luotamme vain järkeemme, voimme luulla tekevämme oikeita ja hyviä asioita, vaikka ne eivät niitä olisikaan. Kun olemme kuuliaisia Jumalalle, kysymme Hänen tahtoaan kaikissa asioissa ja jätämme asiat rukouksessa Herralle, niin asiat menevät niinkuin niiden kuuluukin mennä.

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa Saul uhraa eittämättä oman järkeilynsä tuloksena (tai muiden painostuksesta) polttouhrin, vaikka hänellä ei siihen ollut "valtuuksia":

"Silloin Saul sanoi: 'Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit!' Hän uhrasi polttouhrin, mutta juuri kun uhritoimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel sanoi: 'Mitä sinä olet tehnyt?' Saul vastasi: 'Näin kansan hajaantuvan luotani, etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa, ja minä ajattelin: 'Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.' Siksi rohkenin uhrata polttouhrin.' Samuel vastasi: 'Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi.'"
1.Sam.13:9-13

Myöhemmin Saul järkeilee Jumalan käskyn kanssa. Herra käski tuhota amalekilaiset ja myös härät, lampaat, kamelit ja aasit. Saul kuitenkin säästi karjaa ja selityskin oli valmis:

"'Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?' Saul vastasi Samuelille: 'Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin. Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.'"
1.Sam.15:19-21

Minä en ole syntisenä perusluonnoltani sellainen, että automaattisesti turvaisin kaikessa ensimmäisenä Herraan. Lähes aina touhuan oman järkeilyni mukaan, ja myöhemmin sitten tajuan, että asiat olisi pitänyt heti jättää rukouksessa Jumalan haltuun. Ikään kuin Jumala olisi minulle kiva harrastus mikä tositoimessa unohtuu. Hirvittävä ajatus! Hyvä Jumala, älä anna asian olla niin sillä tarvitsen Sinua aivan kaikessa!