Kun tulin uskoon, näin asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Ikään kuin olisin herännyt ja nähnyt asioista niiden oikean tilan. Esimerkiksi rakkaus on tällainen asia. Ymmärsin ensimmäisen kerran mitä on oikea rakkaus. Luulen, että ymmärsin totuuden rakkaudesta. Kyllä sen täytyy olla niin, että saatana oli heittänyt valheen verhon ylleni, jolloin näin vain sen ahtaan varjoisan alueen jolla luulin, että koko elämä kaikkinensa on. Olin siis täysin vakuuttunut järjellisesti ja älyllisesti, että tämä varjoisa alue oli kaikki mitä elämässä voi olla (en tiennyt silloin että se oli erityisen varjoisa, kaikkihan oli ikään kuin hyvin...). Minusta olisi tuntunut naurettavalta pelleilyltä, jos joku olisi tullut oikeasti selittämään minulle Jeesuksesta, aikuiselle ihmiselle. Uskoon tulon myötä Totuuden Henki poisti tuon valheen verhon ympäriltäni. Niin näin kuinka uskomattoman avara Jumalan valtakunta on, ja tämä olisi vain esimakua tulevasta! Tuo muutos aikaisempaan näkyi esimerkiksi suhtautumisessani lapsiini. Lapset eivät enää vain kasvaneet siinä ohessa vaan he oikeasti olivat siinä ihmeellisesti olemassa ja minä olin heidän isänsä. Kuinka mieletöntä tajuta oma olemassa olonsa ja se että on elävän ihmisen isä!
Uskoontulon myötä olen edelleen syntinen kuten aikaisemminkin. Ajattelen syntiä ja teen syntiä. Oikeasti tunnen, että olen syntisempi kuin ennen uskoontuloa, mutta hyvinkin voi olla, että syntejä ei huomannut silloin kun ei ollut uskossa. En siis hymyile lammasmaisesti mikä kuvitelma itselläni uskovaisista ennen oli. Vihastun, saatan viskoa tavaroita, toimia oman pääni mukaan, laiminlyödä ihmisiä ja olla kuten kuka tahansa. No kiroilu kyllä jäi samalla sekunnilla uskoontulon myötä :) Saatana yrittää kaiken aikaa kammeta verhon riekaleita eteeni etten näkisi totuutta. Mutta kun totuuden on Jumalan armosta kerran saanut nähdä, ja kun tietää mitä saatana haluaa, niin aika vahvoilla sitä ollaan.
Tämä asia, että suomut on pudonnut silmiltä on valtava juttu. Siksi haluaisin antaa toivoa kaikille niille ihmisille jotka luulevat että elämässä ei ole toivoa. Ei ole olemassa sellaista elämän tilannetta, etteikö Jumala voisi ihmistä siitä pelastaa. Se näky miten ihminen maailmansa näkee, voi olla valheen verhoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti