Ihmisellä on järki, harkintakyky ja vapaa tahto. Mutta ei ihmisen järki mikään Jumala ole. Ja miten se voisikaan olla? Eihän ihminen toimi aina oikein eikä voi nähdä kaikkien maailman asioiden asiayhteyksiä ja tarkoituksia. Ihminen on sidottu pitkälti siihen pisteeseen missä jalat osuvat maahan. Ja mitä jos maailmassa tai omassa elämässä tapahtuu jotakin hallitsematonta?
Usko Jeesukseen on todellinen voimavara, joka myös sallii oman järjen ja harkinnan käytön. Kyse ei siis ole kirjattujen sääntöjen pilkuntarkasta noudattamisesta ohi oman harkinnan. Kyse on Jumalan rakkaudesta ihmisessä. Siitä kuinka Pyhä Henki ihmisessä ohjaa ihmistä Jumalan tahdon mukaisiin tekoihin. Kun asiat jättää uskossa rukouksessa Jeesukselle, voi ihminen olla kaaoksessakin "rauhassa", sillä Jumalan tahto toteutuu. Ja Jumala pelastaa kaaoksen keskellä olevan ihmisen. Eikö tämä ole tavaton lohtu? On kyse sitten luonnonmullistuksesta, sairaudesta, sodasta, yksinäisyydestä, rakkaudettomuudesta tai mistä tahansa arkisesta asiasta, Jumala pelastaa omansa.
Minulla on nuorena aikuisena ollut paniikkihäiriö. Siihen liittyivät paniikkikohtaukset joissa koin fyysisiä ja psyykkisiä oireita (esim. rintakipuja, huimausta, hikoilua, kuoleman pelkoa, vahvaa epätodellisuuden tunnetta ja tunnetta että en voi pitää olemassa oloni langoista kiinni). Nuo paniikkikohtaukset tuntuivat todellakin kuin olisi ollut manalassa. Oma järkeily tällaisen kaaoksen keskellä vain pahensi asioita. Jos olisin tuolloin ollut uskossa, olisin voinut tarrautua Jeesukseen kiinni. Mutta, koska en uskonut, minulla oli vain hajoamassa oleva vääristynyt todellisuus mistä pitää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti