Olin kuolemisen teemapäivässä, jossa puhujina olivat lääkärin, poliisin, seurakunnan ja hautaustoimiston edustajat. Aiheina oli mm. mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän kuolee, ja mitä kaikkea kuolemasta aiheutuu.
Poliisin edustajan puheesta jäi päälimmäisenä mieleen poliisin rooli suruviestin viejänä omaiselle. Harvemmin suruviestin vie seurakunnan edustaja. Pappi tapaa läheisen menettäneen yleensä kun joku muu viranomainen, on jo viestin vienyt. Vainajien kuljetuksen kilpailuttamisesta ja sen suhteesta palveluksen mahdolliseen heikkenemiseen myös keskusteltiin ja asiasta oltiin huolissaan.
Lääkärin puheesta jäi päälimmäisenä mieleen se, että uskovaisten on jotenkin helpompi hyväksyä kuoleminen. Eutanasiaakin sivuttiin. Siitä mielen jäi se, että ihminen voi haluta kuolemaa, koska hän on esim. masentunut tai kivut ovat sietämättömän kovat. Tällaiset oireet tai sairaudet voidaan kuitenkaan parantaa.
Hautaustoimiston edustajan puheesta jäi mieleen se, kuinka sukulaiset nykyään saattavat katsoa kalenteriaan, mihin väliin hautaaminen mahtuu... Hautaustoimiston edustajat näkevät kuolemasta sen siistimättömän version, mitä ei ehkä ole edes hyvä, että omaiset näkevät. Omaiset voivat olla mukana kun kuolevaa "puetaan" arkkuun.
Tällainen teemapäivä kyllä sopii hyvin pääsiäisen yhteyteen. Pappi oli tässä teemapäivässä sivuroolissa. Joten tarkkaa selontekoa siitä, millaista Taivaassa on, ei saatu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti