Kun on kävelyllä ulkona, niin ei ole tavatonta, että vastaan tulee ihmisiä :) Joskus jostakin tulee mieleen ajatus, että tulisi sanoa juuri jollekin tietylle ihmiselle rohkaisevat sanat, esimerkiksi että 'Jeesus rakastaa sinua'. Tai sitä istuu junassa, ja olisi loistava tilaisuus keskustella hengellisistä aiheista. Ja kuitenkin... Ja kuitenkin sitä kävelee vastaantulijoiden ohitse. Ja kuitenkin junassa suu on tiukasti kiinni ja katse ikkunaan luotuna. Vaikka sitä tietää mitä mahdollisuuksia voisi aueta, jos rohkeasti heittäytyisi näihin tilanteisiin ja eläisi johdatuksessa. Kuinka paljon voisi yhden päivän aikana elää todeksi...
Mistä nämä yht'äkkiset ajatukset tuntemattomien rohkaisemiseksi 'tässä ja nyt' tulevat? Eikö ne tule Jumalalta? Jälkeen päin pyydän, että anna Herra uusia mahdollisuuksia. Ja uusia mahdollisuuksia tulee: avun tarvitsija, surullinen matkaaja, eksynyt, kuuntelijaa kaipaava, asunnoton,... Niitä tulee koko ajan joka paikassa. Ja lopulta opin läksyni. Kiitos siitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti