Joskus on sellainen päivä, että tunnen olevani erityisen surkea kristitty, tuskin kristitty lainkaan. Tunnen esimerkiksi, että hermostun jostakin mokomasta pikkuasiasta aivan turhaan, vähän samalla tavalla kuin ennen uskoontuloa. Sitten ihmettelen missä se rakkauteni luuraa? On kuitenkin lohdullista tietää, että fiilikseni ei poista Jumalan Sanaa Raamatusta!! Lupaukset pysyvät, vaikka tunteet menisivät vuoristorataa.
Usko - tunteet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti