Tiellä makasi kissa. Ajoin autolla ohi. Ajattelin, että se varmaan on kuollut kun se oli paikallaan. Jos siinä olisi maannut ihminen, olisin pysähtynyt. Tosin jos kesällä ihminen makaa puistossa, voin hyvinkin ajatella, että se varmaan on joku humalainen ja jatkan matkaa. Rakkauteni vähyys on ilmennyt siinä, että menen ohi.
Yhtenä päivänä juna-asemalla lattialla räpiköi iso hyönteinen. Penkistä nousi mies, kumartui hyönteisen päälle sanoen samalla, että yhtä lailla olet sinä hyönteinen Jumalan luoma kuin ihminen. Mies vei hyönteisen ulos.
Jos oletan, että joku eläin on kuollut tai joku puistossa makaava mies on "vain" humalainen niin eikö minun juuri pitäisi viedä elämä "kuolleelle"? Samoin minun pitää viedä Elämä, Jumalan Sana niille jotka tässä ajassa kuolleina vaeltavat. Minun pitää selvästi tehdä parannus. Ottaa virheistä opiksi enkä saa enää mennä ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti