Viettelijätär ja hänen saaliinsa

"Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.
Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.
Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun.
Sano viisaudelle: 'Sinä olet sisareni', kutsu ymmärrystä ystäväksesi.
Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee.
Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle, näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.
Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.
Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi, ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.
Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.
Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.
Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:
'Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni.
Siksi lähdin kadulle sinua vastaan - juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!
Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat, ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.
Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!
Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.
Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä.'
Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.
Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.
Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.
Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.
Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu, sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa. Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin."
Sananlaskut 7