Rauha, armo, rakkaus ja toivo

Raamatun jakeissa Room.5:1-5 kerrotaan mm., että Jeesuksen uskovalla on rauha Jumalan kanssa (5:1), hän on armossa (5:2), hänellä on toivo joka ei saata häpeään ja hänen sydämeensä on vuodatettu Jumalan rakkaus (5:5).

Jos kysyy keneltä tahansa ihmiseltä, että haluaako hän elämäänsä rauhan, rakkauden, toivon ja armon, niin luulisi monien vastaavan, että ilman muuta se on juuri sitä mitä halutaan. Kun sitten kysyy, haluaako hän vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä, syntyykin aikamoista epävarmuutta. Miksi? Koska jostakin käsittämättömästä syystä kaikki eivät pidä Jeesuksesta vaikka juuri, ja vain, Hänen nimessään on pelastus (Ap.t.4:12).

Uskovalla on rauha Jumalan kanssa. Kyse ei ole tuntemuksista eikä olosuhteista vaan jostakin syvemmästä. Uskova ei ole sodassa Jumalaa vastaan. Uskova on julistettu Jumalan edessä syyttömäksi. Kristuksen toimittama puhdistus synneistä on ja pysyy (Hebr.1:3). ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” (Room.8:33)

Millainen on toivo joka ei saata häpeään (Room.5:5)? Se on varma toivo. Toivo joka on ankkuroitu Kristukseen. ”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,” (Hebr.6:19)

Ennen kuin tulin uskoon, luulin oikeasti, että vapaus on sitä, että saa rypeä synnissä. Ihmiset voi oikeasti ajatella näin. Mutta se on suurta harhaa. Sillä silloin ihminen on pimeydessä eikä hän näe yhtään mitään muuta kuin pimeyttä. Hän saattaa esimerkiksi ajatella ihan vilpittömästi, että kaikki on hyvin. Totuus kuitenkin on, että ilman Jeesusta ihminen elää pimeydessä.

”häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” (Kol.1:13)

On suurta armoa elää armossa (Room.5:2). Ja koska uskovaa on kohdannut niin suuri armo, voi hän olla armollinen myös muille. Se on: Kertoa totuus ja rakastaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti