”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa
eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa
Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka
antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee,
menestyy. Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat,
joita tuuli ajaa. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä
syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta
jumalattomain tie hukkuu.” (Ps.1)
Se, että uskova joskus lankeaa, on tosiasia eikä sitä pidä kieltämän. Uskovakin on syntinen. Mutta lohtu on siinä, että uskova Jeesuksessa Kristuksessa ei jää päälistelemään sille harhatielle minne on jostakin syystä ajautunut. Päinvastoin, hän katuvana janoaa Jumalan tahtoa Hänen pyhässä Sanassaan. Hän haluaa, että hänen tahtonsa olisi kaikessa Jumalan tahdon mukainen. Niinpä hän janoaa juurillaan sitä elävää vettä minkä partaalle Jumala on hänet istuttanut. Jumala ruokiii Sanallaan ja sitä on hyvä mutustella yöt ja päivät. Jumalan puhdas Sana myös hoitaa uskovaa - kaikilla elämän aloilla. Kuinka päinvastaista onkaan jumalattoman ontot kulissit joita hän omin voimin on pystyttänyt. Ne ovat kuin akanoita, roskaa minkä tuuli vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti