"Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." (Jes.46:3-4)
Muutama jae myöhemmin puhutaan myös nostamisesta ja kantamisesta, mutta siinä ihmiset nostavat olilleen jumalankuvan ja kantavat sitä. "He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa'alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat. He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta." (Jes.46:6-7)
Mooseksen kirja sanoo:
"Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;" (2.Moos.20:4-5)
Aihe jumalankuvista on puhuttanut kristikuntaa halki vuosituhansien aina varhaisten vuosisatojen mosaiikkikuvista tämän päivän Jeesus-paimenena tauluihin. On myös keskusteltu mikä käskyvoima Mooseksen kirjan lailla on Uuden liiton uskoville.
Itse sanon tähän vain sen, että siinä vaiheessa kun kuvista on alettu puhua armoa välittävinä kuvina tai kuvina jotka tekevät ihmeitä, on varmasti menty jo metsään ja rajusti. Ei ihminen tarvitse mitään fyysistä esinettä lähestyessään Jumalaa. Sellaista tapaa on turha opetella. Saati sitten, että kumartaisi jotakin puupökkelöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti