Ehkä Jeremia ajatteli omaa kokemattomuuttaan ja mitättömiä kykyjään kun hän sanoi Jumalalle: "en minä kykene puhumaan" (1:6). Jumala sanoi: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi."(1:9).
Jumala asetti Jeremian repimään, hajottamaan, hävittämään, kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan (1:10). Tuskallinen tehtävä ihmiselle joka olisi vain halunnut olla rauhassa ihmisten kanssa... joka kenties olisi halunnut vain rakentaa ja istuttaa...
Ja tuskallista se olikin Jeremialle ihan konkreettisesti. Häntä lyötiin, hänet eristettiin ja heitettiinpä liejuiseen kaivoonkin.
"Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut." (Jer.20:7-9)
Jumalalta saatu tehtävä voi näyttää ihmisnäkökulmasta liian suurelta. Mutta tulee muistaa, että tehtävä, oli se mikä tahansa, ei voi olla Jumalalle liian suuri. Kun Jumala antaa tehtävän, hän varustaa siihen. Jos keskitymme murehtimaan miten selviytyä kaikista yksityiskohdista, tulemme hulluksi. Emme pysty hallitsemaan kaikkea.
"Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi." (Jer.10:6).
Jos pohdit, mikä on Jumalan antama tehtävä juuri sinulle, niin neuvon sinua vain uskossa elämään elämääsi Hänen tahtoaan etsien. Jumala kyllä ohjaa elämääsi ja osoittaa sinulle ne tehtävät joita Hän haluaa sinun tekevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti