Jumala on kurituksessaan kärsivällinen. Lopulta ihmisen ylpeä uhma murtuu. ”Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan -”, ”Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy-” (jae 40 ja 41).
Jumalan kärsivällisyydestä kertoo yhä toistuvat sanat: ”Jos ette sittenkään kuule minua...”, ”Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua...”, ”Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan...”, ”Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua...”.
Kuuliaisuus Jumalalle tuo siunauksen. Monet huitaisevat kintaallaan tällaiselle ja jatkavat kiroillen tarpomistaan pimeydessä. Mitä siinä voi uskova, joka näkee mistä on kyse, muuta kuin rukoilla? On Jumala päästänyt orjuudesta kokonaisen kansan, eikö sitten yksittäistä Mattia tai Pirkkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti