"Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!" (Val.4:1)
Suomessa on paljon ihmisiä jotka luonnehtivat itsensä samaan aikaan kristityiksi ja ateisteiksi. Miten se on mahdollista? Se on mahdollista, koska katolisuudessa ja luterilaisuudessa on perinteestä nouseva tapa kastaa vauvoja; perinteen mukaan vesikastetusta vauvasta tulee kristitty ja kirkon jäsen. Innokkaimmat perinteen noudattajat puhuvat tässä yhteydessä myös pelastuksen tulosta perheeseen ja opetuslapseksi tulosta. Puhutaan myös perinteestä nousevasta käsitteestä, kasteen armosta joka kantaa kuolemankin yli.
Minä olen tällainen Raamatun kiivailija, enkä laske perinteen varaan ellei se ole Raamatusta. Perinne voi valitettavasti kasvaa kieroon. Raamatussa ei ole vauvakastetta, kasteenarmoa eikä kummeja. Ja opetuslapseus tarvitsee koulua.
Vaikka kiivailen Raamatun kanssa, voin silti toimia ja tehdä yhteistyötä kaikkien kristittyjen kanssa riippumatta mitä he ajattelevat asioista. Tai kyllä siinä on muutama ehto. Kyllä Jeesuksen Jumaluus täytyy hyväksyä. Jeesus on ylösnoussut Jumalan Poika, joka on sovittanut sinunkin syntisi. Pelastus otetaan vastaan armosta uskon kautta ilman tekoja. Kaikki eivät pelastu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti