"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan." (Job.19:25-26)
Toivo suuntaa tulevaan. Siellä on jotakin parempaa. Ehkä se on lähellä tai vähän kaueampana, mutta se on siellä - minun toivoni. Ei enää kärsimyksiä, ei enää itkemistä. Ilo ottaa sijaa antaen kyyneleille uuden merkityksen.
Raamatun Jumalaa pelkäävillä ihmisillä oli toivo. Heidän toivonsa oli olla Taivaassa Herran Jeesuksen kanssa. Hirvittävissä vaikeuksissakin he kääntyivät Herran puoleen.(ks. Ap.7:55-60; Joona 2:7-8)
"Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni." (Miika 7:7-8)
"Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." (Ps.130:5)
ks. myös Room.8:18; 2.Kor.4:17-18; 1.Piet.1:3-4; Kol.1:5)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti