Nuorena vihaisena luin Raamattua punakynän kanssa. Etsin sieltä epäloogisuuksia ja virheitä. Merkitsin Raamatun lehdille kaikkea mitä pidin järjen vastaisena. Ajattelin että viisaus ja oma "älyllisyys" kehittyvät kun ahmii Kafkaa, Dostojevskia, Faulkneria ja muita klassikoita. Ajattelin, että kirkossa käyminen on maailman turhinta puuhaa jne
Olin tietysti eksynyt ja väärässä.
Nyt olen tajunnut, kiitos Herralle, että Raamattu on Jumalan SANAA. Tuntuu kuin se olisi ainoa kirja maailmassa jota ihminen todella tarvitsee. Ja kuinka paljon enemmän, kuinka paljon syvempää, se onkaan kuin Kafkat, Dostojevskit, Hesset ymt!
Kun kävin kirkossa ensimmäisen kerran 20 vuoden harhailuni jälkeen, ihmettelin kuinka vähän siellä on väkeä. Missä kaikki olivat...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti