Muutama arjen ihme

Heräsin aamulla väsyneenä ja rintaakin oli ahdistavinaan. Ajattelin, että pitäisi alkaa taas vähän lenkkeilemään. Mutta koska? Ei oikein ehtisi. Sitten poika aikoi katsoa lastenohjelmaa mutta televisiosta ei jostain syystä tullutkaan vielä ohjelmaa. Ahaa. Kelloja siirrettiin edellisenä yönä taakse päin. Nyt siis onkin tunti enemmän aikaa - lähteä lenkille.

Asia tuntui hankalalta. Kun sitä alkoi ajattelemaan, niin mieleen tuli pelkkiä hankaluuksia jotka olivat asian onnistumista vastaan. Näytti että joka tapauksessa ongelmia tulee meni asia miten tahansa. Ajattelin kuitenkin, että annan asian Jumalalle, enkä pohdi onnistumista tai epäonnistumista mitenkään. Ja kävikin niin, että tapahtui sellainen käänne asiassa mitä en ollut osannut ajatella lainkaan. Koko asian alkuasetelma muuttui täysin. Ja itse asia olikin sitten täysin ongelmaton.

Olin apteekissa, eikä myyjä suostunut minulle myymään digitaalista kuumemittaria, joka mittaa kuumeen hetkessä. Myyjä sanoi mm. että mitä järkeä on maksaa 50 euroa kuumemittarista jos vauvalla on kuumetta muutamia kertoja vuodessa. Asetelma apteekissa oli varsin outo. En ostanut kuumemittaria. En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi en olisi saanut ostaa kuumemittaria. Ajattelen, että se oli Herran tahto, että en kuumemittaria osta. Ja hyvä niin.

Lähdin pyörällä määränpäähäni ajoissa, koska en halunnut, että tulee kiire. Tapasin matkalla iäkkään naisen joka oli pulassa. Jos olisin lähtenyt viime tipassa, en olisi ensinnäkään kohdannut tuota naista enkä olisi ehkä tajunnut kiireessä pysähtyä auttamaan. Nainen kertoi olevansa paikkakunnalla kristillisen asian vuoksi.

Jonkun mielestä nämä kaikki ovat vain sattumia. Minun elämässäni ei kuitenkaan ole sattumia.