Voiko olla mitään hienompaa kuin hiljaisuudessa tehty määrätietoinen työ Jumalan valtakunnan eteen, niin että tekijä ei odota siitä mitään maallista kiitosta eikä itsensä korottamista vaan että kaikki kunnia ja kiitos menee iankaikkiselle Jumalalle? Jos minä esimerkiksi parantaisin syöpäsairaita panemalla käden sairaan päälle, niin kyllä minä varmaan soittaisin tv-tuottajan paikalle ja haluaisin koko maailmalle näyttää kuinka taitava olen... Ja jos suorassa lähetyksessä homma ei toimisi, niin enköhän vain syylistäisi omaa Luojaani. No, ihminen ei tietysti paranna yhtään ketään, vaan Jumala ihmisessä.
Joillakin on oikeasti parantamisen armolahja ja jotkut pystyvät herättämään kuolleen ihmisen. Vai onko sairaan parantaminen jotenkin järjellisesti helpompi hyväksyä kuin kuolleen herättäminen? Tuntuuko kuolleen herättäminen jo liian paksulta? Miksi näin? Miksei Jumala yhtä hyvin voisi herättää kuollutta kuin parantaa kuumeen? Jumalalle on kaikki mahdollista. Se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukee: Jumalalle on kaikki mahdollista. Ei meidän tarvitse yrittää asettaa rajoja Jumalan toiminnalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti