Jokeltelen

Olin "syvempi Jumalan tunteminen" seminaarissa. Siihen kuului toiminnallinen harjoite jossa voitiin kokeilla rukoilemista toisen ihmisen puolesta ja siunaamista Herran nimeen. Minä koin tilanteen jostain syystä väkinäiseksi, enkä saanut suustani sanaa ulos. Muilla kyllä näytti sujuvan hienosti... Enko siis olekaan täydellinen uskovainen? Enkö luota Herran nimeen? Jumala on huumorintajuinen. Hän pisti minut jokeltelemaan ja mumisemaan. Minä rakastan Jumalaa. Kiitos Herra, että olen lapsesi.