Joskus huomaan miettiväni sitä ikään kuin ristiriitaa, että uskon Jeesukseen, ja kuitenkin saatan huomata ajattelevani jotakin syntiä, esimerkiksi haureuden ajatuksia. Mitä ihmettä se tällainen peli on? Olen ajatellut, että olen ihminen, ihmisen luonto on mitä se on. Ihmisenä olen syntinen. Mutta minun ei tarvitse antaa syntisen luontoni hallita minua.
"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä -"
Room.8:9
Ehkä tässä on kyse kilvoittelusta. Jeesushan antaa voiman voittaa myös syntiset ajatukset. Kuinka alhaisilta nuo ajatukset tuntuvatkaan. Ja kuinka suuri Jumala meillä on. Minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä ilman Jumalan armoa. Ja mikä siunaus, että Jeesus tosiaan päästää vapaaksi noista alhaisista ajatuksista. Kuinka paljon Hän rakastaakaan ihmistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti