Tämän tajuaminen on se juttu, jolloin
ikkunat haluaa avata ja vastustamaton huuto ikään kuin väkisin työntyy suusta
ulos: ”Jeesus pelastaa! Herätkää! Usko Jeesukseen tuo ikuisen Elämän!” Tai
syttyy valtava tarve pysäyttää ohikulkija, ja sanoa hänelle: ”Voi tiedätkö kuinka
valtavasti Jeesus rakastaa sinua.” Näiden Johanneksen evankeliumin jakeiden
(Joh.3:16) sanoma on kä-sit-tä-mät-tö-män valtava.
Minä näin yhden näyn, jossa olin korkealla
kukkulan laella tai ikään kuin vuoren kielekkeellä. Näin kaukana alhaalla
vaemmalla varjoisan laakson, jossa oli koko minun eletty elämäni kaikkinensa.
Kaikki minun tekemiseni, menoni, ajatukseni, sähläilyni, menestykseni, kaikki
olivat siellä. Mitään valonpilkahdusta ei kajastanut. Kaikki oli yhtä ja samaa
tumman harmaata mössöä. Ja nyt näin edessäni loputtomiin avaraa taivasta,
vuorijonojen huippuja, vapautta ja tilaa. Ruskeankultaisia vuorten huippuja ympyröi
kullanruskeanpunertava taivaan kajo. Tajusin, että minulle näytetään mitä usko
tuo. Uskossa me pääsemme varjoisista
laaksoista avaraan vapauteen.
Iankaikkisen elämän tavoittelussa toteutuu
tasa-arvo. Kaikki ihmiset ovat asian suhteen samalla viivalla riippumatta siitä
mitä me olemme elämämme aikana tehneet. Jokainen ihminen on syntinen ja
syntisenä matkalla kadotukseen. Kuitenkin uskossa Jeesukseen saamme syntimme
anteeksi ja pelastumme. Raamatussa Joh. 6:47 sanotaan: ”Totisesti,
totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti