Vuoret mereen

Joskus ihmettelen, että elämme maapallon päällä, joka pyörii ja liikkuu jossakin avaruudessa. Tuntuu käsittämättömältä, että pääni päällä oleva taivas ei pääty vaan se jatkuu ja jatkuu.  Miksi juuri tällä planeetalla on elämää? Mikä todennäköisyys sille on, että aurinko on juuri oikealla etäisyydellä maasta jotta voimme täällä ylipäätä elää? Mistä ihmeestä olemme tänne tulleet ja mihin olemme menossa? On minulla kännykässä navigointilaite ja kalenteri, mutta ne eivät kerro mihin elämä vie tai koska on aika lähteä.

Joskus törmään uskoviin jotka ovat todella Eläviä, suorastaan palavia. He huutavat janoa päästä rukoilemaan toisten puolesta.  Jumala työntää tai vetää heitä, he ovat konkreettisesti Jumalan johdatuksessa. Se on jotakin uskomatonta. Palavan ihmisen läheisyydessä voi kokea lämpöä, väreilyä ja rauhaa. Se on sitä Jumalan rakkautta mikä on täyttänyt uskovan, ja joka juuri nyt konkretisoituu Eläväksi uskon teoksi vailla esteitä. Ihmeitä tapahtuu. Ihmeitä janotaan lisää.

Mutta miksi emme aina näe ihmeitä vaikka niitä on joka puolella? Miksi emme kuule Jumalan puhetta vaikka Jumala puhuu koko ajan? Eikö se, että vanhus vapisevin askelin kävelee kepin kanssa tien yli, ole Jumalan puhetta? Eikö se, että kävelen ohi auttamatta, ole vastaukseni Jumalalle? Jumala puhuu. Ihminen vastaa.

Uskon, että Jumala loi tämän pallon joka pyörii avaruudessa. Jumala loi Aatamin ja Eevan. Jumala loi Matin ja Pirkon. Jumala loi Sinut ja minut. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Hän antoi meille rakkaudessaan vapaan tahdon jota minäkin olen käyttänyt sählätessäni elämääni. Mutta ennen kaikkea: Jumala antoi pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Uskomalla Jeesukseen ihminen pelastuu. Jeesuksen nimessä vuoret paiskautuvat mereen.

"- Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.”
Matt.17:20