Jossain vaiheessa uskoontulonsa
jälkeen elävään toivoon syntynyt Jumalan lapsi saattaa törmätä Raamatun
lehdillä asioihin joista hän kaipaisi selitystä ymmärryksensä tueksi. Sitten
saattaa käydä niin että eri henkilöt antavat erilaisia selitysmalleja. Eri
seurakunnat saattavat tulkita asioita eri tavalla. Ja nyt uudestisyntynyt
Jumalan lapsi alkaa tutkia eri näkemyksiä, ja hän löytääkin, mahdollisesti
omasta seurakunnasta, tulkinnan joka sopii omien näkemystensä tueksi.
Seurakunnan pappi tai pastori selittää asian kyllä Raamattuun perustuen.
Nyt elävään toivoon syntynyt Jumalan lapsi, katsoo sitä
evankelistaa joka palavasti julistaa Kristuksen evankeliumia, toisella tavalla.
Tämä evankelista perustaa näkemyksensä eri tavalla kuin minun seurakunnassani.
Elävään toivoon syntynyt Jumalan lapsi heittää käsistään evankelistan
traktaatit, vie varastoon evankelistan hengellisen työkalupakin, Jumalan lapsi kääntää
Jumalan lapselle selkänsä.
TÄMÄ ON KAUHEINTA MITÄ VOI
TAPAHTUA!! Tämä on painajainen, tämä ei mitenkään eikä millään tavalla rakenna
Jeesuksen Kristuksen ruumista joka on Hänen seurakuntansa. Eri
paikallisseurakunnat ovat kyllä lukeneet Raamattunsa. He ovat kyllä löytäneet
ne jutut mitä minä tai sinä mahdollisesti ajattelemme, että he eivät ole tajunneet.
Jopa se pasuunan soiton ajankohtakin on kyllä selvillä, halleluja!
On yksi seurakunta. On vain me. ”Me” ovat niitä, jotka
uskovat Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Minun huomioni, ja elämäni
paino on Jeesuksessa, Hänessä, Hänen varassaan minä elän. Minun elämäni painopiste ei ole opillisissa
näkemyseroissa, vaan Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassa, joka on antanut
Henkensä minun sijastani, sovittanut minun syntini, ja joka on uudesti
synnyttänyt minun elävään toivoon uskon kautta Hänen nimeensä. Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti