Rauha

 Vanhempana sitä huomaa, kuinka elämämme täällä maanpinnalla on kovin lyhyt. Ja herää kysymys, miksi sekin lyhyt aika täytyy käyttää tappeluun ja sotimiseen. Näin äitini mietti. Ja hyvinhän hän mietti.

Kyllä Raamattu antaa ymmärtää, että on parempi rakentaa rauhaa kuin rikkoa sitä. On parempi rakastaa ja siunata kuin tuhota ja vihata.

”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.” (Room.5:1-2)

”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” (Room.14:19)

”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1.Piet.3:9-11)

Pysyvä rauha ihmisen elämään tulee vain uskosta Jeesukseen Kristukseen. Rauha perustuu Jumalan työhön ristillä, kun Hän antoi henkensä, vuodatti kalliin verensä, sovitti maailman itsensä kanssa. Kun ihminen vastaan ottaa tämän armon uskossa, hän on pelastunut, siirtynyt pimeydestä valkeuteen. Tämä maailma on täynnä mitä älyttömämpiä vritelmiä saattaa ihminen tasapainoon ja onnelliseksi.  Nämä maailman tarjoamat viritelmät ovat pelkkää roskaa sen rinnalla, että ihminen voittaisi omakseen Kristuksen.