Kun ankka tulee suusta

"Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan." (Kol.3:8-10)

Jumala on pyhä ja täydellinen. Hän rakastaa ja on armollinen. Hän ei valehtele eikä Hän muutu. (3.Moos.11:45, Matt.5:48, Tiit.1:1-2, 1.Joh.4:16, Matt.22:39, 1.Piet.5:10, Jaak.1:17)

Ihminen on Jumalan kuva (1.Moos.1:27)

On hyvä ajatella, millainen Jumala on. Voimme ajatella omaa toimintaamme ja Jumalan kuvina heijastaa Jumalan luonnetta - emme esimerkiksi valehtele.

Ajattelen, että kaikki voimme joutua tilanteeseen, missä hätävarjeluna kuitenkin valehtelemme tai toimimme vastoin hienoja arvoja, periaatteita tai käskyjä. Eikä se tarvitse olla edes mikään hätätilanne. Sopivassa tunnelatauksessa, on vain niin helppoa päästää suustaan ankkoja.

saatana on valheen isä. Siitä ei miksikään pääse.

Mutta kiitos Sinulle Kaikkia suurempi elävä Jumala, voimme tämän suumme puhtausasiankin tuoda Sinulle, pyytää anteeksi ja rukoilla täydellistä sielun ja mielen eheytymistä niin sille joka meitä on loukannut kuin meille itsellemmekin. Tässä kalliissa Sinun antamassa hetkessäsi. Amen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti