"Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina" (Ef.5:8)
Raamattu kertoo asiat suoraan niin kuin ne ovat. Ihminen ilman Jeesusta on pimeys. Ehkä herjaava nyrkki tai syyttävä sormi nousee jossakin kohti taivasta, ja valitetaan, että Jumala ei ole auttanut. Mutta miksi Jumalan pitäisi auttaa ihmistä, joka ei ole osoittanut mitään aikomusta kääntyä Herran puoleen? Ehkä ihminen sanoo nyt jopa vihaisena rukoilleen useasti Jumalaa, mutta Jumala ei ole auttanut.
On totta, että ihminen tietää itse mitä hän haluaa. Mutta tietääkö ihminen oikeasti mikä on hänelle parasta ja mitä hän tarvitsee? Tuskin kukaan näkee kivuissa ja säryissä mitään hyvää, mutta tiedätkö, että niidenkin kautta Jumala voi toimia ja puhua. Niin, minä tiedän, että nyt mieleesi voi tulla joku keuhkoahtaumapotilas, joka taistelee yhdestä ainoasta henkäyksestä ilmaa elääkseen edes minuutin.
En minäkään ymmärrä miksi jotkut kärsivät ylenpalttisesti. Se tuntuu kauhealta. Jos joku nyt sairastaa keuhkoahtaumatautia, niin tässä hetkessä rukoillaan hänen puolesta.
"Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes.55:9)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti