"Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan." (jae 26). "Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne," (jae 32). "ja minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon." (jae 43).
Kuinka Jumala, joka käy edellä ja taistelee puolesta, voi kohdata napinaa ja niskottelua itseään kohtaan! Kuinka ihminen, jota Jumala kantaa sylissä, voi olla uskomatta Häneen!
Napisemisesta ja niskoittelusta Herraa kohtaan ei seuraa mitään hyvää. Mitä voi uskova muuta, kuin päivittäin kääntyä Herransa puoleen ja todeta ristiriitainen tilanne: olen syntinen napisija. Ja silti, kerta toisensa jälkeen, hän voi luottaa ansaitsemattomaan armoon Jeesuksen verihaavojen kautta. Armo on suorastaan järjetöntä. Kuka voi sen syvyyttä ymmärtää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti