"Silloin Joosua sanoi Joosefin heimolle, Efraimille ja Manasselle, näin: "Sinä olet lukuisa kansa ja sinun voimasi on suuri; sinua ei ole jätettävä yhdelle ainoalle arpaosalle, vaan vuoristo on tuleva sinun omaksesi. Koska se on metsäseutua, on sinun raivattava se, ja sen laitapuoletkin tulevat sinun omiksesi. Sillä sinun on karkoitettava kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaat." (Joos.17:17-18)
Voimakas vihollinen raudoitettuine sotavaunuineen aiheutti epävarmuutta ja pelkoa joosefilaisissa (jae 16).
Muutama luku aiemmin puhuttiin Kaalebin alueesta. Kaalebilla oli luja luottamus Jumalaan. Hän totesi: "Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät karkoitetuksi, niinkuin Herra on puhunut."" (Joos.14:12)
Usko itsessään on lahja, se ei ole lähtöisin ihmisestä itsestään. Niin myös meidän ei tule tuomita lähimmäistämme, oli hänellä suuri luottamus Jumalaan tai ei. Raamatussa sanotaan: "Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä." (Room.14:1 Raamattu Kansalle käännös).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti