Raamatussa toisen kuningasten kirjan luvussa viisi on opettavainen kertomus rahan himosta. Kun Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naeman oli tullut terveeksi pitalitaudista Israelissa Jumalan profeetta Elisalle antamien ohjeiden mukaan, halusi terveeksi tullut Naeman antaa profeetalle jäähyväislahjan (ks. 2.Kun.5:5, 15). Profeetta Elisa ei suostunut ottamaan jäähyväislahjaa paranemisesta, jonka oli tehnyt Jumala.
Profeetta Elisan palvelija Geehasi huomasi tilanteen ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hän riensi kotiinsa palaavan Naemanin jälkeen ja valheella (2.Kun.5:22) sai häneltä kaksi talenttia hopeaa ja juhlapuvut; Niillä hän olisi voinut ostaa mm. vaatteita, lampaita, palvelijoita, viinitarhoja jne (2.Kun.5:27). Jumala kuitenkin paljasti Elisalle Geehasin teon. Profeetta Elisa julisti: "Naemanin pitalitauti tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi." Ja Geehasi lähti hänen luotansa lumivalkeana pitalista. (2.Kun.5:27).
Tämä kertomus nosti jostakin syystä mieleeni varakkaat kristityt. Ajattelen, että ei ole helppoa olla varakas kristitty. Erilaisia rahan pyytäjiä varmasti ilmaantuu erilaisin motiivein. Ehkäpä hankalimpia ovat kristityt rahan pyytäjät, jotka Raamatun jakeilla ikään kuin vaativat auttamaan. Tarvitaan Jumalan antamaa viisautta ja erottelukykyä, että avustus menee täytenä oikeaan osoitteeseen. Kun on kyseessä raha, kiusaus omaan taskuun laittamisesta on olemassa. Ihminen on nerokas perustelemaan itselleen myös jumalatonta menettelyään ja tyynnyttämään omaatuntoaan alkamasta soimata. Jumala kuitenkin näkee kaiken; ihminen ei pysty tekemään mitään Jumalalta salassa.
Raamattu sanoo: "Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa." (2. Kor.9:7)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti