"Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa." (5.Moos.8:5)
Jumalan kansan, Israelin, vaellus Egyptistä luvattuun Kanaanin maahan ei ollut helppo. Jumala kyllä ohjasi ja siunasi matkaa, mutta kasvattavissa koettelemuksissa Jumalan huolenpitoa oli varmasti vaikea nähdä. Jos esimerkiksi vesi oli loppunut tai loppumassa, mitä sitä voi keskellä erämaata tehdä?
Sinulla ja minulla on myös elämässämme Jumalan antamia koettelemuksia, joissa on kasvattava näkökulma. Jos koettelemukset sisältävät kärsimystä tai ahdistusta, niin kovin vaikeaa niistä on kiitollinen olla. En minä ainakaan halua sellaisia koettelemuksia lainkaan. Haluan vain olla Jumalan pumpulissa, Hänen välittömässä läsnäolossaan ja sylissä - heikkona, pienenä, lohtua saavana....
Raamatussa sanotaan, että Jumala kantoi israelilaisia erämaassa (5.Moos.1:31). He olivat siis Jumalan sylissä! Voinko minäkin olla kasvattavissa koettelemuksessani Jumalan sylissä? Jos näin on, niin hyvä, siinä voin ottaa koettelemukset vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti