Apostoli Paavali osoittaa verrattoman tien: Jumalan rakkauden. Nostan tässä esiin muutaman ajatuksen epäitsekkäästä rakkaudesta.
Rakkaus...
"ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii." (1.Kor.13:5-7)
Varmaan kaikki ihmiset joskus ovat kokeneet vääryyttä. Paikallisseurakunnatkaan eivät ole mitään täydellisiä paikkoja vaan myös paikallisseurakunnassa joku sisar tai veli voi kokea, että on tullut väärin kohdelluksi. Tällöin yksi reagoimistapa vääryyden kokemiseen on lähteä yhteisöstä pois. Ehkä se auttaakin. Toisaalta maan päällä ei ole täydellistä paikallisseurakuntaa.
Otsikon luku rakkaudesta osoittaa minulle siihen mikä on tärkeintä. Ehkä uskovat yhteisössä voivat ajatella monistakin asioista eri tavalla niin että se voi jopa harmittaa. Kuitenkin Jumalan rakkaus on erimielisyyksiä suurempi ja peittää ne alleen. Jumalan rakkaudessa rakastamme myös eri tavalla ajattelevaa ihmistä.
Jos sinun kristillisessä yhteisössäsi on jotakin eripuraa, voit pyytää pastoria puhumaan Jumalan rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti