Joosefin veljet olivat tahtoneet tappaa Joosefin. He heittivät hänet kaivoon ja myivät ohikulkeville kauppiaille (luku 37). Joosef päätyi orjana Egyptiin. Egyptissä Jumala nosti Joosefin aina maan kakkosmieheksi (luku 41). Jumalan antaman viisauden avulla Joosef varautui tulevaan nälänhätään varastoimalla Egyptissä valtavat määrät viljaa (1.Moos.41:49). Kun nälänhätä kohtasi kansat, ympäröivistä maista lähdettiin Egyptiin: ”-Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi.” (1.Moos.42:2).
”Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä. Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.” (jakeet 5-6, ks. 1.Moos.37:5-8). ”Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.” (jae 8).
Tällaisessa tilanteessa tulee mieleen koston mahdollisuus. Joosefilla olisi ollut mahdollisuus kostaa. Kun ajattelen kostonhalua ja sen muuttumista haluksi armahtaa, täytyy siinä ihmisen sisimmässä tapahtua jotakin todella suurta. Onkin hyvä pohtia, miten armo ottaa sijaa ihmisen sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti