Kymmenennen vitsauksen jälkeen Egyptin farao päästi Jumalan kansan, Israelin, lähtemään Egyptin orjuudesta. Raamatussa sanotaan, että ”israelilaiset olivat lähteneet voimallisen käden suojassa.” (jae 8). Luvussa 13 sanottiin: ” Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.” (2.Moos.13:21-22).
Vaikka faraon mieli vielä muuttuikin ja sotavaunut lähtivät Israelin perään, olivat israelilaiset turvattuja. ”Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.” (jakeet 19-20).
Vaikka Israelilla oli selkeä yliluonnollinen tuki, jonka kaikki näkivät omin silmin, se ei kuitenkaan estänyt israelilaisia pelkäämästä. Heillähän ei ollut tilanteessa luonnollista pakotietä ja vihollinen oli väkevä. Mutta niinkuin voimme lukea, Jumala oli, ja on tänäkin päivänä, vihollista väkevämpi. Jumala näytti yliluonnollisen pelastustien halkaisemalla meren kahtia ja saattamalla hämminkiin Egyptin joukon.
Kun ihminen on elämässään satimessa eikä näe mitään ratkaisua edessään, on Jumalalla vielä tarjota pelastustie minkä olemassa olosta ihminen ei tiedä mitään. Raamatussa sanotaan: ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps.50:15).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti