Edellisessä luvussa Jumala oli käskenyt Moosesta: ”Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.” (2.Moos.14:16). ”Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.” (2.Moos.14:22). Luvussa 15 sanotaan: ”Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.” (jae 8).
Jumalan avulla Isarelilaiset pääsivät turvaan, mutta vihollinen hukkui. ”Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy” (jae 10). Riemu israelilaisten keskuudessa oli suuri. Siinä ei pullisteltu omia lihaksia vaan osoitettiin kiitos ja kunnia Jumalalle. ”Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä” (jae 2).
Minua erityisesti kiehtoo Jumalan muuttumattomuus. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on yli tämän maailman hömpötysten. ”Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti.” (jae 18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti