Luvuissa 15, 16 ja 17 voi löytää napisevan Israelin kansan erämaassa. On luonnollista, että kun sadat tuhannet ihmiset karjoineen vaeltavat erämaassa, on huoli vedestä, ruoasta ja niiden riittävyydestä. Ei se auta, että löytää jonkin lätäkön, vettä tulee olla valtavasti.
Luvussa 17 ”-kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ’Antakaa meille vettä juoda!’ Mooses vastasi heille: ’Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?’ Mutta kansalla oli siellä jano ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ’Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?’” (jakeet 2 ja 3).
Jumala antoi ja antaa kansallensa ravintoa yliluonnollisesti. Luvussa 15 Mooses heitti karvaaseen veteen Herran osoittaman puun ja vesi muuttui makeaksi. Luvussa 16 Jumala antoi mannaa kansalle Taivaasta. Luvussa 17 Jumala käski Moosesta lyömään sauvalla kallioon, ja kalliosta vuosi vettä.
Vaikeat olosuhteet voivat olla koetuksia sen suhteen, luottaako uskova Jumalaan käytännön elämässä; pitääkö Jumala lapsistaan todella huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti