Israelin kansa oli Jumalan johtamina matkalla Egyptistä kohti luvattua maata, kohti maata, joka vuoti maitoa ja mettä (2.Moos.13:5). Mooses ja Aaron olivat kansan ja Jumalan välissä. Erämaassa ollessaan kansa alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan. Ilmeisesti huoli ruoan riittävyydestä oli ilmeinen. Jumala kuuli napinan ja sanoi Moosekselle: ”Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta.-” (jae 16). Israelin heimo antoi taivaan leivälle nimen manna. He söivät mannaa 40 vuotta, ”kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle” (jae 35).
Mitä manna oli? Raamattu sanoo, että se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta (jae 31). ”Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä.” (jae 14). Mannaa kerättiin päivän annos, Goomer-mitta miestä kohden, perhekoon mukaan (jae 36). Kuudentena päivänä mannaa kerättiin kaksinkertaiseksi, koska seuraava päivä oli levon päivä, Herran sapatti. Goomer-mitta vastasi ilmeisesti muutamaa litraa.
Raamatussa Uuden testamentin puolella sanotaan:
”Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: ’Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi’. Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän’. Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, anna meille aina sitä leipää’. Jeesus sanoi heille: ’Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.’” (Joh. 6:31-35).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti