”Ja älkööt he enää uhratko uhrejansa metsänpeikoille, joiden jäljessä he haureudessa kulkevat. Tämä olkoon heille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.” (jae 7). Uhri tuli antaa Herralle Herran asumuksen edessä (jae 4).
On vaikea sanoa, mitä nämä metsänpeikot (38/33 käännös) olivat. Vuoden 92 Raamatunkäännöksessä lukee ’aavikon paholaisille’, Raamattu kansalle -käännöksessä lukee ’vuohipukeille’ (viitteessä selitys: Tarkoittaa vuohipukin hahmossa palvottuja epäjumalia). Liljeqvistin hebrea-suomi sanakirja puhuu ’karvaisesta paholaisesta’. Oli epäjumaluuden kohde sitten mikä tahansa, oli ehdottoman väärin uhrata muille kuin Herralle.
Tänäkin päivänä pätee: ”niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1.Kor.8:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti