Luvussa 13 Mooses oli lähettänyt vakoojia Kanaanin Luvattuun maahan, maahan, jonka Herra oli luvannut heille israelilaisille ikuisiksi ajoiksi. Kun vakoojat tulivat takaisin, he kertoivat väkevästä kansasta, jonka kimppuun he eivät kykenisi käymään. Mutta kahdessa maata vakoilemassa käyneessä oli toinen henki. Joosua ja Kaaleb sanoivat: "Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö." (14:8-9).
Mutta epäuskossaan pelästynyt kansa tahtoi kivittää Joosuan ja Kaalebin (jae 10). Kansa olisi tahtonut palata Egyptiin, minkä orjuudesta Herra oli heidät vapauttanut. Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?" (14:11)
Raamatussa sanotaan: "sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä" (2.Kor.5:7). Ympärillämme häärii näkymättömiä Jumalan enkelijoukkoja (ks. Hebr.1:14) ."Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa." (2.Kun.6:17). Paluu maailman orjuuteen ei ole mikään ratkaisu. Herra, täytä meidät Hengelläsi, anna meille vahva näky näkymättömästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti