"Sillä jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihmisten kuin karjankin, on minun omani; sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin heidät itselleni." (4.Moos.8:17). "Ja katso, minä olen ottanut teidän veljenne, leeviläiset, israelilaisten keskuudesta teille lahjaksi, Herralle annettuina toimittamaan palvelusta ilmestysmajassa. Mutta sinä ja poikasi sinun kanssasi hoitakaa papinvirkaanne pitäen huolta kaikista alttarilla ja esiripun sisäpuolella suoritettavista tehtävistä, ja toimittakaa palvelusta siellä. Lahjana minä annan teille papinvirkanne; mutta syrjäinen, joka siihen ryhtyy, surmattakoon." (4.Moos.18:6-7)
Mainittakoon nyt erikseen, että tänä päivänä ei saa kohdella ketään väkivaltaisesti oli minkä ikäinen, rotuinen tai minkä tahansa uskon omaava. Kristityn sanoma on armo ja rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa; se ei tee kenellekään pahaa.
Israelilaiset olivat ja ovat Jumalan omaa kansaa. Israelilaisista Jumala erotti leeviläiset palvelemaan Jumalan pyhäkössä. Jumala antoi leeviläisille tehtävän ja elatuksen. Raamatussa sanotaan, että esimerkiksi israelilaisten kymmenykset Herra antoi leeviläisille perintöosaksi.
Tänä päivänä kun Jeesukseen uskova lähtee koko sydämisesti Herran työhön, hänen ei ehkä pitäisi pohtia, löytyykö tarpeeksi kymmenyksen maksajia. Hänen tulisi keskittyä kutsuna saamaansa tehtävään luottaen että kutsun antaja elättää hänet. Kyllähän Jumala sen tekee, jos Hän kerta tehtävän on antanut. Helposti ajattelemme seurakuntaa ja sen ihmissuhteita ja alamme epäillä Jumalan kykyä elättää palvelijansa. Saatamme kysyä, onko paikkani oikea? Itsekin olen omalta osaltani epäillyt Herran kykyä elättää itseni ja perheeni. Mutta armollinen Jumala siirsi minut toiseen paikkaan palvelemaan. Kiitos Herralle, että epäilyksistä huolimatta saan edelleen palvella Häntä.
Ps. Niinkin voi käydä, että työ yhdessä paikassa tulee valmiiksi ja Herra siirtää toiseen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti