Luin luvun kaksikymmentä ja lähdin lenkille. Nyt voi varmaan vähän aikaa vielä puhua talvesta, koska on vielä helmikuu. Metsät ovat tänä vuonna täynnä lunta. Me emme täällä Suomessa ainakaan veden puutteeseen kuole; vettä on yllin kyllin. Vetemme on myös aika puhdasta, ja on suorastaan ylenpalttista, että voimme suihkutella juomakelpoisella vedellä.
Luvussa 20 Israelin kansa napisi veden puutteesta. "Minkätähden toitte Herran seurakunnan tähän erämaahan, kuollaksemme karjoinemme tänne?" (jae 4). Huoli oli varmasti aiheellinen, koska kansaa oli valtavasti. Herra kuitenkin antoi kansalle vettä kalliosta, "Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan." (Ps. 105:41).
Vaikka maassamme on vettä yllin kyllin juoda, voi kysyä millainen hengellisen janon tarve maassamme on. Jakeessa 1. Kor.10:4 puhutaan hengellisestä kalliosta josta voi juoda, ja tämä kallio on Kristus. Jeesus kutsuu elävän veden lähteille: "mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". (Joh.4:14). "Herra, anna minulle sitä vettä" (Joh.4:15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti