"ja niin pian kuin liitonarkin kantajat tulivat Jordanille ja liitonarkkia kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin vaikka Jordan koko elonleikkuuajan on tulvillaan yli kaikkien äyräidensä, pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä roukkiona hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä; ja se vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi kokonaan. Niin kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta." (Joos.3:15-16, ks. myös jakeet 9-13)
Jos minä kotona uskoa täynnä kävelen kohti seinää aikomuksenani kävellä seinän läpi, käy siinä niin, että törmään seinään ja päähäni tulee kuhmu. Eikö järjellisesti ajateltuna ollut yhtä tyhmää jatkaa vain kohti Jordania vaikka liitonarkkia kantavat papit näkivät, että Jordan virtaa yli äyräiden? Ei ollut. Järjellisesti ajateltuna liiton arkkia kantavien pappien oli järkevää jatkaa kohti Jordania, koska oli järkevää luottaa Jumalaan, joka nimen omaan oli käskenyt mennä Jordanin yli. (ks. Joos.1:2-3, 3:13).
Usko ja järki eivät ole toistensa vastakohtia. On järkevää uskoa Jumalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti