Ammonilaiset ahdistivat Israelia kahdeksantoista vuotta (Tuom.10:8). Sotaurho Jefta gidealaisten päämiehenä lähti ammonialaisia vastaan. Jefta teki lupauksen Herralle: "-Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi"." (Tuom.11:30-31). Kun Jefta palasi voittajana kotiinsa, hänen tyttärensä tuli ulos isäänsä vastaan vaskirumpua lyöden ja karkeloiden. Jefta pani täytäntöön Herralle tekemänsä lupauksen (Tuom. 11:36-40, ks. myös 4.Moos.30:3).
Kaikessa kauheudessaan tämä Raamatun kohta puhuu kuuliaisuudesta Herralle. En tiedä, miksi Jeftan suusta piti tulla juuri tuollaiset sanat. Ehkä se on meille tänä päivänä opiksi, että harkitsemme mitä suustamme päästämme - että olemme hitaita puhumaan (Jaak.1:19, ks. myös Matt.5:33-37). Toisaalta se muistuttaa myös kuuliaisuudesta Herraa kohtaan. Tajuammeko me todella, että meillä on elävä todellinen Jumala?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti