Daavid lähetti palvelijoitaan lohduttamaan kuningas Haanunia hänen isänsä kuoleman johdosta. Ammonilaisten päämiehet sanoivat Haanunille: "Luuletko sinä, että Daavid tahtoo kunnioittaa sinun isääsi, kun hän lähettää lohduttajia sinun luoksesi? Varmasti on Daavid lähettänyt palvelijansa sinun luoksesi tutkimaan kaupunkia ja vakoilemaan ja hävittämään sitä." (2.Sam.10:3). Kuningas Haanun kuunteli päämiehiä ja lähetti Daavidin palvelijat häpäistyinä takaisin (2.Sam.10:4). Daavid vihastui kun syyttömät tuomittiin. Ammonilaiset näkivät Daavidin vihan ja varustautuivat sotaan. Asetelma sotaan oli valmis.
Mikä tässä tilanteessa meni pieleen? Kyllä kai kuninkaan tuli omia päämiehiään kuunnella. Ongelma oli siinä, että päämiehet esittivät jotakin mikä ei ollut totta. He panivat painonsa olettamuuksiin vailla näyttöä.
Uskon elämä ei ole olettamusten varassa vaan Jumalan varassa. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." (Room.8:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti