”Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.” (1.Moos.13:2)
Rikkaus ei kuitenkaan estänyt Abramia huutamasta avukseen Herran nimeä (jae 4). Hänen turvansa ei ollut rikkaudessa vaan Jumalassa.
Myös Abramin mukana vaeltavalle Lootille, Abramin veljenpojalle, oli kertynyt vaurautta. Heillä oli paljon laidunnettavaa karjaa. Kun karjapaimenten kesken syntyi riitaa, päätyivät Abram ja Loot sovussa ratkaisuun, että he erkanisivat toisistaan. Loot sai valita mihin suuntaan hän menisi, niin Abram menisi sitten toisaalle.
Loot katsoi Jordanin runsasvetistä lakeutta ja päätti lähteä sinne. Tässä voisi sanoa, että moni kakku päältä kaunis. Loot ajatui Sodomaan josta sanotaan: ”Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä” (jae 13) Sodomaa on turha etsiä kartasta sillä Raamattu sanoo, että Herra hävitti sen (1.Moos.19:24-25).
Luvussa 13 on monia mielenkiintoisia asioita. Yksi siitä nouseva ajatus on se, että Herran siunaus voi olla myös huonommalta näyttävissä olosuhteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti