"-minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen-" (Jer. 31:9)
Eikö olisi hienoa, että jos katsoessamme ulos ikkunasta näkisimme ikkunan toisella puolella pienen pilven. Pilvi alkaisi nousta katsoessamme ylös päin. Se olisi meille merkki että nyt pitää lähteä liikkeelle. Kulkisimme pilven perässä kunnes se pysähtyisi esimerkiksi torille. Siellä sitten Jumala väläyttäisi tulen leimauksen sen ihmisen yläpuolella jonka luokse meidän syystä tai toisesta tulisi mennä. Tällainen Jumalan johdatus olisi jotenkin konkreettista, selkeää ja yksinkertaista. (ks. 4.Moos.9:17-18)
Itse asiassa ajattelen, että Jumala johdattaa meitä tässä ajassamme vielä selkeämmin. Olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, koska Jumala käyttää meitä valtakuntansa eteen päin viemisessä.
Kohtaamme päivittäin ihmisiä arjessa erilaisissa tilanteissa. Me niin helposti sorrumme ajattelemaan, että vain silloin kun lähdemme "etsimään" kohtaamisia, Jumala johdattaa meitä. Se ei ole totta. Haluan kannustaa sinua ajattelemaan, että jokainen ihminen joka tulee vastaasi, ei tule vastaasi sattumalta.
"Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni." (Jer.31:9)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti